Maanmittauslaitoksen aineistot torrent-palvelusta
Maanmittauslaitos avasi asetuksen mukaisesti maastotietoja 1.5.2012. Tietoja voi tilata Maanmittauslaitoksen myyntipalveluista irroituskustannuksilla. Irroituskustannukset voivat olla tavallisille kansalaisille tai pk-yrityksille kovin kalliita: maastotietokanta koko Suomesta maksaa 540 euroa (+alv). Toimitus tapahtuu 32 Gb:n USB-muistitikulla.
Gispo Oy teki historiansa kalleimmat investoinnit ostamalla muutaman USB-muistitikun ja vaihtokovalevyn. Levyille oli tallennettu maastotietokanta, tiestö osoitteilla ja peruskarttarasteri. Jotta hankitut mediat voitaisiin hyödyntää täysimääräisesti, päätimme siirtää turhat tiedostot torrent-palvelusta ladattavaksi. OpenStreetMap -aktiivien avustuksella kaikki aineistot siirrettiin torrent-jakelupalveluun perjantaina 4.5.2012.
Maanmittauslaitoksen ilmainen latauspalvelu avataan 7.5.2012 9.5.2012. Jos haluat ladata Maanmittauslaitoksen tietoaineistot viivytyksettä ja Internetin suurimmalla nopeudella, voit seurata seuraavia linkkejä:
Maastotietokanta
Aineiston koko: 9,8 Gt
Lehtijako: TM35-lehtijaon maastokartta 1:25 000 karttalehden puolikkaat (12 x 12 km)
Tiedostomuoto: shape-tiedosto
Tiestö osoitteilla
Aineiston koko: 434 Mt
Lehtijako: TM35-lehtijaon maastokartta 1:100 00 karttalehdet (48 x 96 km)
Tiedostomuoto: shape-tiedosto
Peruskarttarasteri
Aineiston koko: 29,6 Gt
Lehtijako: TM35-lehtijaon maastokartta 1:25 000 karttalehden puolikkaat (12 x 12 km)
Tiedostomuoto: TIFF
Muista käyttäessäsi Maanmittauslaitoksen avoimen tietoaineiston lisenssi.
Varoitus: tietoaineistot ovat täysin muokkaamattomia. Suomeksi sanottuna raakamateriaalia. Amatöörit (ja useimmat ammattilaiset): älkää vaivautuko. Jatkojalosteet voitte tilata Gispo:sta!
Ohjeita Maanmittauslaitoksen aineistojen hyödyntämiseen laaditaan parhaillaan ohjesivustolle.
Pieneering myynnissä / ostettavissa
Trimble teki huomattavan hankinnan Suomesta viime vuonna. Teklan ostaminen ja poistaminen pörssistä on loppusuoralla. Trimble ostaa jatkuvasti uusia yrityksiä, viimeisin ostos oli belgialainen Gatewing. Gatewing valmistaa ja myy pientä miehittämätöntä lennokkia ilmakuvauksia varten. UAV:t (unmanned aerial vehicles) ovat jokapäiväistä toimintaa kriisialueilla. Yhdysvaltain viranomaiset ovat nyt sallimassa miehittämättömien lennokkien käytön laajemmin myös omassa ilmatilassaan.
Mitä tekemistä suomalaisella Pieneering:llä on sitten tämän asian kanssa? Gatewing valmistaa ja operoi lennokkia, käytännössä Pieneering:in ohjelmistoilla ja verkkopalveluilla prosessoidaan lennokin ottamat ilmavalokuvat ortokuviksi tai maastomalleiksi. Trimble siis osti tiedonkeruuprosessin alkulähteen. Jos halutaan seurata jalostusprosessia eteenpäin, niin Pieneering on varmaan ostoslistalla.
Jos haluat vakuuttua Gatewing-Pieneering -konseptin mahdollisuuksista, klikkaa video alta käyntiin:
Ahvenanmaan nimikiista – kartografin painajainen
Kartan tekeminen on tiedettä ja taidetta. Tieteellinen osa on yleensä helppoa: tehdään kuvattavasta kohteesta havaintoja ja mittauksia, kirjataan ne rekisteihin/tietokantoihin, yleistetään tiedot haluttun mittakaavaan ja luodaan kartografinen esitystapa. Mutta sitten tulee se nimistö…
Ahvenanmaan maakuntahallituksen vaatimus suomenkielisten nimien poistamisesta kartoilta on klassinen esimerkki siitä kun poliitikot puuttuvat kartografien työhön. Yleensä tämänkaltaiset asiat liittyvät nationalismiin eli nurkkakuntaisuuteen. Ahvenanmaan sisäpolitiikka tuntevat voisivat valaista mistä tässä on ihan oikeasti kyse. Mieleen tulee Wag the Dog -elokuva. Ei nyt ihan sotaa olla tekemässä, mutta…
Maanmittauslaitos teki päätöksen pitää suomenkieliset kartoissaan. Perusteluihin oli haettu tukea Kotimaisten kielten keskukselta. Sen verran voisi tarkentaa julkisuudessa olleita tietoja: Suomessa ei ole virallisia maastokarttoja. Jos siis virallisuudella tarkoitetaan laki- ja asetussääteisiä asioita. Maanmittauslaitos on velvoitettu tekemään yleisiä kartastotöitä.
Miksi nimistö on hankalaa kartan teossa?
Paikannimet syntyvät ihmisten välisistä sopimuksista. On ruvettu kutsumaan järveä Vesijärveksi (erotukseksi siitä Viinajärvestä) ja järven lahden poukamassa olevaa kuppikuntaa Lahdeksi. Kun on riittävästi konsensusta/demokratiaa ilmassa niin ollaan samaa mieltä paikannimistä.
Hyvin pieni osa suomalaisista paikannimistä on virallisia. Kuntien nimet luonnollisesti ja ainakin kaava-alueilla olevat kadut ovat virallisia nimiä. Mutta sitten suuri osa maastokartoissa olevista nimistä on vain ”aikanaan alkuperäisen väestön käyttämiä” nimiä. Näistä edustavimpia ovat mm. Persekorpi, Persekivenkankat, Pieruojanlatvavuoma ja Viinakorvanmännikkö (se on siinä Viinakummun vieressä). Lisää voit etsiä Karttapaikan paikannimihaulla.
Ilmeisesti Ahvenanmaan maakuntahallituksen (ei ahvenanmaalaisten) logiikka on ollut, että pitäisi käyttää paikoista niitä nimiä jota paikallinen väestö käyttää. Tuon logiikan perusteella suomalaiset kartat, joissa on käytetty Kööpenhaminaa, Lontoota, Pariisia tai Pekingiä, ovat täysin väärin tehtyjä.
Kansainvälisesä politiikassa paikannimet voivat olla hyvin herkkiä asioita. Alsace vai Elsass, tämä lienee sieltä helpoimmasta päästä. Sitten vielä anekdootti 1990-luvulta. Pohjoismaisten karttalaitosten johtajat olivat sopineet, että tehdäänpä pojjat sellainen yhteinen pohjoismainen nimistörekisteri. Noh, alemmat virkamiehet töihin. Teknisesti tuo ei nyt ollut kovin kummoinen asia, mutta tiettyjä yhteisiä periaatteita tuli sopia. Jo mainitut Kööpenhamina ja Tukholma piti tietysti ottaa huomioon. Eli yhdellä paikalla voi olla eri kielisssä erilaisia kirjoitusasuja ja tietysti Suomessa saattaa olla erilainen ruotsinkielinen nimi kuin Ruotsissa. Sovittiin myös, että mikä on ensisijainen nimi järville, jotka sijaitsevat kahden maan rajalla (nimitetään ensisijaisesti sen maan mukaan, jonka alueella pääosa järvestä sijaitsee). Vuorten ja tunturien osalta päädyttiin siihen, että korkein huippu ratkaisee. Ja tietysti löytyi Norjasta ja Ruotsista kilpailevat mittaukset jonkun vähäpätöisen kukkulan huipusta. Ei ole muistikuvaa jouduttiinko käyttämään maiden diplomaatteja vai päästiinkö tästä asiasta sopuun alempien virkamiesten kesken.
Ja nuorisolle syötiksi trailer Wag the Doc – häntä heiluttaa koiraa -elokuvasta:
Blogin uusittua ulkonäköä
Suuremmissa medioissa ja yhtiöissä pidetään suurta meteliä uusitusta brändistä ja ulkonäöstä. Mahdollisesti tämän blogin aikaisemmat lukijat ovat huomanneet että blogin ulkonäkö on muuttunut. Toivottavasti tämä on selkeämpi ja helpommin luettava. Sisältöön ei valitettavasti ole tulossa erityisiä parannuksia.
Tässä blogissa koetan kirjoitella vapaamuotoisesti paikkatiedoista ja niihin liittyvistä asioista. Kovaa teknistä tietoa voit koettaa kalastella uuden yritykseni sivuilta: www.gispo.fi.
Kovaa peliä maan alla
Metroa rakennetaan kovaa vauhtia Espooseen, mutta kovempaa peliä käydään lähempänä maan pintaa.
Keypro Oy on kovin huolestunut Suomen Erillisverkkojen hankinnasta. Suomen erillisverkot -konserni hankki joulukuussa 2011 Johtotieto Oy:n koko osakekannan. Lehdistötiedotteessa todetaan: ” Yrityskaupan tarkoituksena on saada aikaan laaja yhden toimijan kaapelitietopalvelu, jonka kautta eri tahojen ylläpitämä kaapeleiden sijaintitieto on kootusti saatavilla.”
Tästä suivantuneena Keypro Oy on hakenut Liikenne- ja viestintäministeriöltä kannanottoa. Taustalla on se, että Keypro on raketanut omaa liiketoimintaansa kilpailemaan Johtotieto Oy:n kanssa.
Taustatietoja omasta muistista ja internetin ihmeellisestä maailmasta:
- Johtotieto Oy on perustettu jo pimeällä 1990-luvulla, paljon ennen Internetin suurta tuloa. Perustajina ja omistajani olivat suuret maanalaisia verkkoja omistavat tahot.
- Johtotieto Oy rupesi vuoden 2005 paikkeilla selvittämään paikkatietojärjestelmän hankkimista. Tarve oli saada johtotiedot paikkatietopalveluksi. Kiertäen tämä liittyi kuntien KuntaGML ja KRYSP-hankkeisiin.
- Johtotieto Oy pyysi myös tarjouksia paikkatietojärjestelmän toteuttamiseksi. Keypro Oy ei menestynyt kaikesta huolimatta tässä kilpailutuksessa.
- Johtotieto Oy:n toimitusjohtaja siirtyi Keypro:n palvelukseen.
- Keypro avasi toukokuussa 2011 ”mittavan kehitystyön tuloksena maamme ensimmäisen selainpohjaiset kaapeli/johtokyselyt mahdollistavan http://www.kaivulupa.fi -sivuston”
Maanalaiset verkostot ovat tärkeä osa kansallista infrastruktuuria. Rakentamisen yhteydessä tapahtuu erilaisia vahinkoja. Tulee kaivettua (tai porattua, oma kokemus ;-( jonkun johtoon, vesijohtoon tai viemäriin. Tarkat tiedot maanalaisisesta johdoista olisi oltava kaikkien toimijoiden tiedossa oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Hankalaksi asian tekee se, että nuo maanalaiset johdot ovat hyvin useiden yksityisten yritysten omaisuutta. Miten velvoitetaan yksityisiä yrityksiä luovuttamaan tiedot yleiseen käyttöön?
Tilanne tietysti vielä monimutkaistuu kun Suomessakin ruvetaan Ruotsin mallin mukaan kaivamaan sähköverkkoa maan alle. Nyt jo monissa kunnissa maalämpökaivojen kaivaminen edellyttää lupaa.
Useissa laeissa on määritelty maa-alueiden pakkolunastuksesta. Tietoyhteiskunnassa tieto on valtaa ja omaisuutta. Kuinka pakkolunastetaan tietoja ja tietojärjestelmiä, jotka sisältävät yleisen edun kannalta kriittistä tietoa?
Myrskytuhojen ilmakuvaukset
Tapani-myrskyn metsätuhot ilmakuvattiin tammikuun alussa. Nyt Maanmittauslaitos on saanut ilmakuvat kaikkien selailtavaksi. Ammattilaiset voivat hankkia alkuperäiset kuvat Maanmittauslaitokselta. Tässä muutamia esimerkkejä ilmakuvista:
Ihmettelin eräässä tilaisuudessa tämän ilmakuvauksen järkeä: ”Eikö metsänomistajat muka itse osaa käydä kartoittamassa mahdollisia metsätuhoja”. Noh, virkamiesten lakoninen toteamus oli: ” Näiden kuvien avulla voimme myöhemmin tarkistaa kuinka laajat metsätuhot ovat olleet. Joskus on jossain käynyt niin, että 1 hehtaarin tuhosta on haettu korvausta 4 hehtaarille. Tämä ilmakuvaus säästää yhteisiä rahoja.”. Että semmoisia veijareita meillä on metsänomistajina…
Kesän 2010 myrskyjen metsätuhojen ilmakuvauksista pidettiin paljon meteliä: ministeri Sirkka-Liisa Anttila tilasi virka-apupyyntönä ilmakuvaukset Puolustusvoimilta. Ei olisi pitänyt. Tuloksena oli korkealta kuvattu, mustavalkoisia ilmakuvia filmillä. Loistava suoritus…. 1980-luvulla. MMM:n työryhmän raportissa asia on sanottu kauniimmin: ”Kuvat olivat irrallisia toimijoiden omiin tietojärjestelmiin nähden. Toimijoilta saadun suullisen palautteen perusteella kuvien käyttö erillisen järjestelmän kautta on ollut hankalaa eikä kuvia ole Etelä-Savon metsäkeskuksen saamien tietojen mukaan pystytty kunnolla hyödyntämään operatiivisessa toiminnassa.”
Nyt asiat ovat sitten paremmin. Toivottavasti kuulemme hyödyntämisen tuloksista myöhemmin.
Asiantuntijoita kuntauudistukseen
Suomalaisen hallintokulttuurin mukaisesti julkisten asioiden valmistelu tapahtuu salaisesti. Kun päätökset on tehty, niin niitä ei voida enää muuttaa. Suomen kuvalehti julkaisi pe 13.1.2012 salaisen kuntakartan. Kartasta voi päätellä, että päätöksenteossa kunnioitetaan nykyisiä kunrajoja. Parempi ratkaisu olisi varmasti muodostaa täysin uudet kuntarajat.
Paikkatietoanalyysien avulla olisi helppo tehdä päätettyjen periaatteiden perusteella optimaaliset kuntarajat. Periaatteita voisivat olla esimerkiksi väestön ja työpaikkojen tasapainottaminen, nykyisen liikenne-, energia-, tietoliikenne- ja muiden infrastruktuurien tehokas käyttö ja muut sijaintiin liittyvät seikat. Tässä mallissa on tietysti ongelmana se, että poliittiselle harkinnalle ei jää tilaa. Mitäs me sitten poliitikoilla teemme? Poliitikoita on verrattu useasti vaippoihin: molempia pitää vaihtaa säännöllisesti. Toisaalta kun lapsi oppii kuivaksi, niin ei ole tarvetta vaipoille. Itse olen jo siinä iässä, että uuteen vaippaikään on vähemmän aikaa kun uskonkaan.
Espoon kaupungin virkamiehissä (tai poliitikoissa) on ilmiselvästi herännyt ajatus: olisiko ehkä akateemisella maailmalla jotain annettavaa kuntauudistukseen? Löytyisiköhän Suomesta joku erityisesti kaupungien maantieteeseen perehtynyttä tutkijaa? Kaupunkimaantieteen professori Mari Vaattovaara oli kutsuttu puhumaan Espoon valtuustoseminaariin ke 18.1.2012, aiheena ”Lähiöt, segregaatio ja kuntarakenteen uudistaminen? ”. Vaattovaaran ajatukset olisivat voineet vanhaan hyvään aikaan jäädä hyvin pienen kuulijakunnan iloksi. Mutta nyt koko puheenvuoro on meidän kaikkien katseltavissa ja kuunnelteltavissa Espoon kaupungin sivuilta:
Seminaarin viimeisessä puheenvuorossa toivottiin, että video siirrettäisiin CD:lle ja lähetettäisiin Helsingin päättäjille katsottavaksi. Ehkä naapurissa on sen verran vanhat Internet-yhteydet, että webin kautta katselu jää tekemättä. Ehkä se DVD olisi ihan hyvä vaihtoehto…
Espoolaisena olen tietysti sitä mieltä, että tarvitsemme ehdottomasti syväsataman ja lentokentän. Tästä johtuen Helsinki ja Vantaa voidaan liittää Espooseen. Asukkaista ja virkamiehistä voidaan neuvotella erikseen, poliitikoista ei 😉
AutoCad + Mapinfo = AutoInfo vai MapCad?
Eilinen pörssiuutinen Yhdysvalloista kertoo, että Autodesk (AutoCadin valmistaja) ja Pitney Bowes Software (MapInfon valmistaja) aloittavat strategisen yhteistyön:
Autodesk, Inc. (NASDAQ:ADSK – News), a world leader in 3D design, engineering and entertainment software, and Pitney Bowes Software, Inc., a global leader in customer data, location intelligence, analytics and communication software and services, today announced they have entered into a strategic alliance agreement. The new agreement will serve as a framework for both companies to provide resources, services and solutions to help infrastructure owners and architecture, engineering and construction (AEC) organizations make more informed decisions and drive greater efficiencies across the plan, design, build, manage lifecycle of infrastructure.
Uutinen herätti amerikkalaisessa blogisfäärissä ihmettelyä:
- Autodesk Hooks up With Pitney Bowes Software (No, Really!)
- Pitney Bowes and Autodesk get “Strategic”
- Autodesk and Pitney Bowes Software Elaborate on New Relationship
Strategisia yhteistyösopimuksia on solmittu historian hamassa poskettomasti. Joskus tuntuu siltä, että ylin johto on lounalla miettinyt yhteistyömahdollisuuksia. Kun kosketus todelliseen businekseen on kadonnut ja jotain pitäisi kuitenkin tehdä, niin on helppo sopia sitten vaikkapa strategisesta yhteistyöstä. Strateginen taso ei yleensä kosketa päivittäistä toimintaa mitenkään. Joskus häiritsee, muttei ylenmäärin.
Muutaman vuoden aikajaksolla ei tapahtune mitään dramaattista. Ajatelkaapa kuinka monta vuotta sitten Microsoft kävi ensi kertaa vokottolemassa Nokiaa.
Täältä Atlantin paremmalta puolelta katsottuna voi tietysti vetää muutamia HIRA-johtopäätöksiä:
- Autodeskin yritykset tulla perinteiseille GIS-puolelle ovat viime vuosien aikana valuneet hukkaan
- Trimblen Tekla-ostos nostaa uutta kilpailua, johon on syytä varautua
- Pitney Bowes ei ole saanut niin paljon irti MapInfo-kaupasta kuin on odottanut
- ESRIn ja Hexagonin vahva markkina-asema ajaa pienempiä GIS-toimijoita yhteen
- Kasvava Open Source ohjelmistotarjonta syö markkina-asemaa
Lopuksi toivotetaan onnea toimittajille ja asiakkaille!
Vaihtoehdot Google Mapsille
Aina tulee suru puseroon kun näkee Google Mapsin päälle tehdyn sovelluksen, viimeisenä HSYn vesipostit. Tulee aina mieleen, että onkohan nuo Googlen käyttöehdot nyt ihan oikeasti luettu (ja ymmärretty): annetaan yhdelle toimijalle rajoittamaton käyttöoikeus kaikkeen siihen tietoon, joka on laitettu Googlen kartan päälle. Välttämättä web-koodaaja ei nyt ole sitten välttämättä kertonut ihan kaikkia pieniä yksityiskohtia asiakkaalle.
”Ei ole ilmaisia lounaita, ei siis myöskään ole ilmaisia karttapalveluja.” Tämän toteamuksen perusteella on monet hyväksyneet tuon käyttöoikeuksien jakamisen. Ilmiselvästi Google on huomannut, että kartoilla voisi tehdä ehkä rahaa. Lokakuussa 2011 Google sitten ilmoitti, että ilmaiset ajat ovat ohi. Nyt yli 25 000 karttalatausta tekevät sovellukset tulevat saamaan laskun. Ei kovin paljoa, mutta verrattuna entiseen, korotus on lievästi sanoen iso.
Vaihtoehtoja Googlelle on monta. Jos haluat pysyä kaupallisissa ratkaisuissa, niin Microsoft, Nokia ja ESRI tarjoavat omia karttapalvelujaan. Moni näistä palveluista sisältää ilmaisia komponentteja, mutta jossain vaiheessa kuitenkin tulee eteen se, että kustannuksia on jaettava. Suomeksi sanottuna, artisti maksaa.
Mutta on myös vaihtoehtoja
Kaupallisten aineistojen ja ohjelmistojen vastapainoksi löytyy myös vapaita ja ilmaisia sekä aineistoja että ohjelmistoja.
Suomessa Maanmittauslaitoksen aineistot vapautuvat käyttömaksuista keväällä 2012. Jos karttapalvelusi tulee kattaa myös Suomen ulkopuoliset alueet, niin tutustu OpenStreetMap-karttoihin. OpenStreetMap on karttojen wikipedia: tuhannet vapaaehtoiset keräävät tiedot ja jakavat ne ilmaiseksi kaikkeen käyttöön. Aineistoa voi siis hyödyntää myös kaupallisesti: esimerkiksi uudet MapQuest-karttapalvelut perustuvat OSM-aineistoon. Tietojen päivittymisen nopeus on aivan eri luokkaa kuin kaupallisten aineistotoimittajien prossessit.
Huvittavaa on, että OSM aktiiveille kovasti naureskeltiin muutama vuosi sitten. Nyt kaikki kaupalliset toimijat koettavat kiiresti rakentaa toimivan yhteisön: on TomTomin MapShare, Googlen Map Maker sekä ESRIn Community Maps. Jos olet oikeasti valmis keräämään paikkatietoja ja jakamaan sen muille käyttäjille, miksi tekisit sen kaupallisen toimijan kautta ja ehdoilla?
Yksinkertaisen karttapalvelun omille sivuille voi tehdä OpenLayers-kirjaston avulla. Allaolevasta kuvasta löytyy linkki toimivaan esimerkkiin:
Ei välttämättä kovin kaunista, mutta käsintehty Suomessa!
… ja kun usko demokratiaan palaa!
Valtioneuvoston raha-asiainvaliokunnan tänään tekemä päätös tarkoittaa sitä, että Maanmittauslaitoksen maastotiedot vapautetaan käyttöoikeusmaksuista Wappuna 2012. Pitkään ja hartaasti odotettu joululahja!
Kun Maanmittauslaitoksen ehdotus tuli julki marraskuun alussa, niin se tuntui aivan uskomattomalta. Jos joku olisi minulle vuosi sitten kertonut että vuonna 2012 Maanmittauslaitoksen maastotiedot olisivat käyttöoikeusmaksuista vapaita aineistoja: olisin a) pyytänyt tarkistamaan lääkityksen seuraavalla lääkärin käynnillä tai b) julistanut, että niin ei ikinä tule tapahtumaan. Niin tuo b)-kohdan uhkaus tuli julistettua vielä kesällä 2011. Mutta joissakin asioissa on ihanaa olla väärässä (Nokian tulevaisuus on muuten se toinen asia, jossa haluaisin olla väärässä…)
Maa- ja metsätalousministeriön lehdistötiedotteesta selviää ne poliittiset perustelut käyttöoikeusmaksuista luopumiseen: Euroopan komission tuoreet arviot julkisten tietojen avauksien taloudellisista hyödyistä sekä ministeri Koskisen maalaisjärkinen 😉 huomio: ”Olisi edesvastuutonta olla käyttämättä tätä mahdollisuutta hyväksi. Avoin tieto on avain kasvuun, painottaa Koskinen.” Ministeriön sivulla on muuten eri sisältöinen lehdistötiedote. Mitään suurempaa painotuseroa en huomannut.
Maanmittauslaitos listaa omassa lehdistötiedotteessaan 1.5.2012 avattavat maastotiedot. Listasta löytyy myös linkit tuotekuvauksiin. Lehdistötiedotteen mukana on myös kaksi esimerkkikuvaa aineistoista.
Laserkeilausaineiston tarkkuus saa minut aina hämmästelemään. Tässäkin esimerkiksi pellolla olevat ojat sekä tiestö erottuvat selvästi. Muistakaa, että tämä on ”vain” visualisointi tuosta laserkeilausaineistosta, oikeasti Maanmittauslaitos julkaisee ”Automaattisesti maanpintaluokitellun pistepilven”.
Lyhyt sivujuoni: tuo laserkeilaus suoritetaan sitä varten, että saadaan tarkka maanpinnan korkeusmalli. Korkeusmallin yksi suuri tarve on ollut EUn tulvadirektiiviin liittyvät toimenpiteet. Kun Geologian tutkimuskeskuksen tutkijat näkivät ensimmäistä kertaa aineiston, niin he olivat puulla päähän lyötyjä (GTK tutkii maa- ja kallioperää metriä syvemmältä): ”Tästä näkee enemmän kuin monista meidän omista aineistoista!”. Tarkoitus oli tehdä paikkatietoaineisto maanpinnan muodoista, mutta maanpinnan alapuolen tutkijat pystyvät myös hyödyntämään aineistoa. Eikä kukaan ollut ajatellut tämmöistä hyödyntämistä kun aineistoa ruvettiin keräämään.
Toinen tutumpi esimerkki on perus- /maastokartta:
Maanmittauslaitos avaa siis rasterikartta-aineistonsa. Niiden lisäksi avataan myös vastaavat vektoriaineistot. Tämä kuva on siis ”vain” visualisointi maastotietokannasta. Maastotietokantaan on tallennettu monikulmioina rakennukset, järvet, pellot jne. Viivoina tiet, korkeuskäyrät sekä pisteinä symboleja yms. Tuon vektoriaineistojen avulla voi siis tehdä täysin uuden näköisen kartan tai suorittaa paikkatietoanalyysejä. Esimerkiksi mitkä talot ovat 50 metrin päästä Ia luokan maanteistä. Maastotietokannan kohdemallista löytyy reilut 500 kohdeluokkaa.
Ja sitten olisi vielä ilma- ja ortokuvat! Ehkä on paras vain siirtyä odottelemaan sitä oikeaa joulupukki. Lahjat kyllä jo tulivat. Kiitokset virkamiehille, jotka veivät asian loppuun asti.
Muille muistiin sitten, että tämä ei ollut loppu. Ei edes lopun alku. Kenties alun loppu. Ehkä.
Paikkatieto 