Kartan tekeminen on tiedettä ja taidetta. Tieteellinen osa on yleensä helppoa: tehdään kuvattavasta kohteesta havaintoja ja mittauksia, kirjataan ne rekisteihin/tietokantoihin, yleistetään tiedot haluttun mittakaavaan ja luodaan kartografinen esitystapa. Mutta sitten tulee se nimistö…

Ahvenanmaan  maakuntahallituksen vaatimus suomenkielisten nimien poistamisesta kartoilta on klassinen esimerkki siitä kun poliitikot puuttuvat kartografien työhön. Yleensä tämänkaltaiset asiat liittyvät nationalismiin eli nurkkakuntaisuuteen. Ahvenanmaan sisäpolitiikka tuntevat voisivat valaista mistä tässä on ihan oikeasti kyse. Mieleen tulee Wag the Dog -elokuva. Ei nyt ihan sotaa olla tekemässä, mutta…

Maanmittauslaitos teki päätöksen pitää suomenkieliset kartoissaan. Perusteluihin oli haettu tukea Kotimaisten kielten keskukselta. Sen verran voisi tarkentaa julkisuudessa olleita tietoja: Suomessa ei ole virallisia maastokarttoja. Jos siis virallisuudella tarkoitetaan laki- ja asetussääteisiä asioita. Maanmittauslaitos on velvoitettu tekemään yleisiä kartastotöitä.

Miksi nimistö on hankalaa kartan teossa?

Paikannimet syntyvät ihmisten välisistä sopimuksista. On ruvettu kutsumaan järveä Vesijärveksi (erotukseksi siitä Viinajärvestä) ja järven lahden poukamassa olevaa kuppikuntaa Lahdeksi. Kun on riittävästi konsensusta/demokratiaa ilmassa niin ollaan samaa mieltä paikannimistä.

Hyvin pieni osa suomalaisista paikannimistä on virallisia. Kuntien nimet luonnollisesti ja ainakin kaava-alueilla olevat kadut ovat virallisia nimiä. Mutta sitten suuri osa maastokartoissa olevista nimistä on vain ”aikanaan alkuperäisen väestön käyttämiä” nimiä. Näistä edustavimpia ovat mm. Persekorpi, Persekivenkankat, Pieruojanlatvavuoma ja Viinakorvanmännikkö (se on siinä Viinakummun vieressä). Lisää voit etsiä Karttapaikan paikannimihaulla.

Ilmeisesti Ahvenanmaan maakuntahallituksen (ei ahvenanmaalaisten) logiikka on ollut, että pitäisi käyttää paikoista niitä nimiä jota paikallinen väestö käyttää. Tuon logiikan perusteella suomalaiset kartat, joissa on käytetty Kööpenhaminaa, Lontoota, Pariisia tai Pekingiä, ovat täysin väärin tehtyjä.

Kansainvälisesä politiikassa paikannimet voivat olla hyvin herkkiä asioita. Alsace vai Elsass, tämä lienee sieltä helpoimmasta päästä. Sitten vielä anekdootti 1990-luvulta. Pohjoismaisten karttalaitosten johtajat olivat sopineet, että tehdäänpä pojjat sellainen yhteinen pohjoismainen nimistörekisteri. Noh, alemmat virkamiehet töihin. Teknisesti tuo ei nyt ollut kovin kummoinen asia, mutta tiettyjä yhteisiä periaatteita tuli sopia. Jo mainitut Kööpenhamina ja Tukholma piti tietysti ottaa huomioon. Eli yhdellä paikalla voi olla eri kielisssä erilaisia kirjoitusasuja ja tietysti Suomessa saattaa olla erilainen ruotsinkielinen nimi kuin Ruotsissa. Sovittiin myös, että mikä on ensisijainen nimi järville, jotka sijaitsevat kahden maan rajalla (nimitetään ensisijaisesti sen maan mukaan, jonka alueella pääosa järvestä sijaitsee). Vuorten ja tunturien osalta päädyttiin siihen, että korkein huippu ratkaisee. Ja tietysti löytyi Norjasta ja Ruotsista kilpailevat mittaukset jonkun vähäpätöisen kukkulan huipusta. Ei ole muistikuvaa jouduttiinko käyttämään maiden diplomaatteja vai päästiinkö tästä asiasta sopuun alempien virkamiesten kesken.

Ja nuorisolle syötiksi trailer Wag the Doc – häntä heiluttaa koiraa -elokuvasta: