Myrskytuhojen ilmakuvaukset
Tapani-myrskyn metsätuhot ilmakuvattiin tammikuun alussa. Nyt Maanmittauslaitos on saanut ilmakuvat kaikkien selailtavaksi. Ammattilaiset voivat hankkia alkuperäiset kuvat Maanmittauslaitokselta. Tässä muutamia esimerkkejä ilmakuvista:
Ihmettelin eräässä tilaisuudessa tämän ilmakuvauksen järkeä: ”Eikö metsänomistajat muka itse osaa käydä kartoittamassa mahdollisia metsätuhoja”. Noh, virkamiesten lakoninen toteamus oli: ” Näiden kuvien avulla voimme myöhemmin tarkistaa kuinka laajat metsätuhot ovat olleet. Joskus on jossain käynyt niin, että 1 hehtaarin tuhosta on haettu korvausta 4 hehtaarille. Tämä ilmakuvaus säästää yhteisiä rahoja.”. Että semmoisia veijareita meillä on metsänomistajina…
Kesän 2010 myrskyjen metsätuhojen ilmakuvauksista pidettiin paljon meteliä: ministeri Sirkka-Liisa Anttila tilasi virka-apupyyntönä ilmakuvaukset Puolustusvoimilta. Ei olisi pitänyt. Tuloksena oli korkealta kuvattu, mustavalkoisia ilmakuvia filmillä. Loistava suoritus…. 1980-luvulla. MMM:n työryhmän raportissa asia on sanottu kauniimmin: ”Kuvat olivat irrallisia toimijoiden omiin tietojärjestelmiin nähden. Toimijoilta saadun suullisen palautteen perusteella kuvien käyttö erillisen järjestelmän kautta on ollut hankalaa eikä kuvia ole Etelä-Savon metsäkeskuksen saamien tietojen mukaan pystytty kunnolla hyödyntämään operatiivisessa toiminnassa.”
Nyt asiat ovat sitten paremmin. Toivottavasti kuulemme hyödyntämisen tuloksista myöhemmin.
Posted on 26.01.2012, in Paikkatietouutiset and tagged ilmakuvaus, metsätuho, tapani-myrsky. Bookmark the permalink. 4 kommenttia.
Paikkatieto 
Olen pitkään kansainvälisillä satelliittifoorumeilla ihmetellyt sitä, että kuvapuolen yksi suurasiakas ovat vakuutusyhtiöt. Siis eivät välttämättä meidän tavalliset Pohjolat, Tapiolat ja IF:t vaan ne jotka vakuuttavat noita meidän yhtiöitä – siis jälleenvakuutus. Nämä jälleenvakuuttajat eivät meille Suomalaisille GIS toimijoille näy mitenkään, mutta maailmalla niitä näkyy. Pihvi on siinä juuri tuo sama, eli kuvien avulla todennetaan mitä todella tapahtui, jotta osataan arvioida onko jostain tapahtumasta generoitujen vakuutustapahtumien määrä todellinen vai ei. Siis metsänomistaja yrittää viilata linssiin omaa vakuutusyhtiötä ja se vakuutusyhtiö taas yrittää viilata linssiin omaa jälleenvakuuttajaansa. Näin se pyörä pyörii. Tästä voitaneen käyttää termiä markkinatalous tai liiketoiminta, jossa jokainen koettaa repiä mahdollisimman ison siivun. Että sellaisia veijareita meillä vakuutusyhtiöinä….ja kuka sitten sen vakuutuksen vakuutuksen vakuuttaa?
Niin, eikös sitten veronmaksajat sitten jossain vaiheessa ota piikkiinsä ”liikemiesten” vetkuilut?
Vähän jäi epäselväksi, että miten vakuutusyhtiö viilaa linssiin jälleenvakuuttajaa?
Niin kyllä tilanne taitaa olla enemmän se, että tuo jälleenvakuutus on yleensä paljon suurempi kuin todelliset/kuvittellut tuhot. Joskus törmäsin semmoiseen lausumaan, että kun vakuutusyhtiö arvioi vakuutuskantansa paikkatietojen avulla tarkemmin, niin jälleenvakuutuksen kustannuksia voidaan vähentää huomattavasti.
Käytännössä tuo kaiketi tarkoittaa, että pääomia vapautuu muuhun toimintaan tai sijoituksiin. Summat olivat nopeastikkin laskettuna kymmeniä miljoonia euroja. Säästö olisi sitten varmaan ollut tuommoisen summan sijoitustuotto (tai tappio).