Elämässä tulee aina hetkiä, kun harhakuvitelmat kaatuvat ja karu totuus paljastuu. Uskoni demokraattiseen päätöksentekoon horjuu pahasti.

Lapset, demokratiaan, oikeudenmukaisuuteen ja tasoarvoon uskovat sekä valtionvarainministeriön virkamiehet (erityisesti budjettiosaston) voivat lopettaa lukemisen tähän. Ettei sitten tarvitse käräjäoikeudessa kertoa mielensä pahoittamisesta.

Demokraattisessa maassa, kuten Suomi, valitaan vapailla vaaleilla edustajat edustamaan kansaa. Olin kovin innostunut viime keväänä kun Kiviniemen hallitus julkaisi vielä maaliskuussa periaatepäätöksen julkisten tietoaineistojen vapauttamisesta (tähän linkki). Joissakin vaalikoneissa ja -väittelyissä avoimen data periaatteet olivat eri ehdokkaiden listoilla ja muutamat tulivat jopa valituiksi.

Vaalituloksesta johtuen hallitusneuvottelut venähtivät hieman pitkäksi. Usko taisi monelta loppua. Mutta ilokseni huomasin, että Kataisen hallituksen ohjelmaan oli muutamaankin kohtaan eksynyt/sisällytetty maininta julkisten tietojen avaamisesta. Tuntui jotenkin siltä, että järki oli voittanut.

Syksyllä sitten Kataisen hallityksen ohjelman strateginen toimeenpanosuunnitelmassa vielä korostettiin tarvetta vapauttaa verovaroilla kerättyjä tietoaineistoja. ETLA julkaisi oman selvityksen, kuinka tietoaineistojen vapauttaminen tuottaa uutta liiketoimintaa ja tuo työpaikkoja. Joita niin kovasti taantuma/lama-Suomeen tarvitaan.

Maanmittauslaitos oli jo muutamia vuosia aikaisemmin koettanut avata tietoaineistojaan julkisten viranomaisten käyttöön. Valtionvarainministeriön budjettiosasto veti herneet palkoineen poikittain nenään: lopputuloksena se, että kyllä aineistoja sai jakaa valtionhallinnossa, mutta kunnille ette ainakaan anna. Eli minä veronmaksajana maksan tiedonkeruun kahteen kertaan. Kiitoksia tästäkin tehottomuudesta.

Viime kesänä Maanmittauslaitos ilmoitti, että selvittää maa- ja metsätalousministeriön toimeksiantona maastotietojen avaamista. Itse olin hieman pessimistinen kuinka pitkälle Maanmittauslaitos ja ministeriö olisivat valmiita menemään. Maastotietokannan (vrt. peruskartta 1:20 000) avaaminen tuntui utopistiselta. Myös käyttöoikeuksien laajuus huolestutti: voisiko olla mahdollista, että maastotietoja voisi käyttää hyödyksi kaupallisesti?

Paikkatietomarkkinoilla Maanmittauslaitos julkisti oman ehdotuksensa: lähes kaikki maastotiedot vapautetaan hyvin laajoilla käyttöoikeuksilla! Tuntui kuin olisi lyöty pesäpallomailalla päähän ja annettu kruununjalokivet käteen. Luonnollisesti ehdotuksen mukaista asetusta tulisi käsitellä valtioneuvostossa ja erityisesti sen rahavaliokunnassa.

Suhtauduin tuohonkin käsittelyyn luottavaisesti. Olihan poliitikot kirjanneet hallitusohjelmaan ja muihin dokumentteihin tahtonsa avata julkisia tietoaineistoja. Virkamiehet noudattavat eduskunnan tahtoa.

Ja mitä sitten tapahtuikaan…

Maa- ja metsätalousministeriö lähetti tuon Maanmittauslaitoksen maksuasetuksen lausuntopyynnöille eri ministeriöihin ja muille asianosaisille. Koetan kerätä lausunnot julkisesti nähtäville, LVM:n lausunto oli positiivinen.

Tässä vaiheessa olisi ehkä pitänyt jo hälytyskellojen soida. Tuo MMM:n lausuntopyyntö ei koskaan ilmestynyt ministeriön Lausunnolla-verkkosivuille. Noh, ajattelin että kiireessä sattuu erehdyksiä eikä tuo nyt välttämättä ole niin kovin tärkeää. Ja kuinka väärässä olinkaan…

Kuulin usealta taholta, että valtiovarainministeriön lausunto olisi asiaan kielteinen. Pääsin kaivamaan alkuperäisen dokumentin byrokratian kätköistä vasta tällä viikolla. Kummankin ministeriön (VM ja MMM) kirjaamot toimivat loistavasti, kyse oli vain omasta ”saamattomuudestani”.

Lyhyen virkamies urani aikana (MML, 1990-luvulla) opin lukemaan byrokratian kieltä rivien välistä. VM:n lausuntopyyntö loppuu muka lupaavasti:

Suomeksi tuo tarkoittaa: ”Älkää edes koettako tuoda tätä poliitikkojen päätettäväksi. Jos tuotte, niin voitte olla varma, että torppaamme kaikki tulevat esitykset ja ehdotuksenne.”

Se siitä sitten. Miksi pitää valita kansanedustajia, kun tärkeät päätökset voidaan tehdä virkamiesten voimin?

Miksi näin tapahtuu?

Jotenkin tuntuu erikoiselta, että näinkin pienen summan (nettona ilmeisesti 100 000 euroa / vuosi) nostetaan näin iso haloo. Syy lienee siinä, että valtiovarainministeriön budjettiosasto pelkää tästä tulevan hyvä esimerkki. Luopumalla jostain voidaan toisaalla kerätä enemmän verotuloja. Voisi kuvitella, että maksuperustelaki on jo aikanaan tehty virheellisesti. Joku virkamies olisi tehnyt virheen. Ei, semmoista ei ole voinut tapahtua. Keisarin uudet vaattet.

Toinen vaihtoehto on, että kyse ei ole rahasta. Vaan avoimuudesta. Ex-kansanedustaja Jyrki J. Kasvi on monessa yhteydessä tuonut esiin Kanadassa tapahtuneen tietojen avauksen seurauksen: verotietojen avaus paljasti miljardiluokan veropetokset. Voisiko olla niin, että suomalaisten verotietojen, valtionvarainministeriön rahankäytön tai muun julkisen tiedon avaaminen paljastaisi väärinkäytöksiä? Ei, Suomessa ei tuollaista voi tapahtua. Siis ainakaan vaalirahaa ei ole kerätty väärin tai että se olisi vaikuttanut päätöksiin. Oops, kohta varmaan tulee kutsu käräjille. Tämä oli siis vain ajatusleikkiä, en ketään syytä mistään. Ihan tosi 😉

Mitä nyt tapahtuu?

Ymmärrän hyvin valtionvarainministeriön budjettiosaston ulkopuolella toimivia virkamiehiä. Ei kannata välttämättä uhrata omaa työuraansa taisteluun tuulimyllyjä vastaan. Siinä voi joutua hankkimaan uuden työpaikan julkisen sektorin ulkopuolelta.Tai ulkomailta.

Entä poliitikot? Ei löydy sitä rohkeutta keneltäkään poliitikolta, joka laittaisi VMn budjettiosaston ruotuun. Sieltä lyödään sellaiset rätingit pöytään, että ei kannata paljoa pullikoida. EU-taloussotkujen selvittämisessä menee kaikki aika ja energia, jotta tämä asia saisi minkäänlaista huomioita keneltäkään poliitikolta.

Jotenkin tulee mieleen, että tuo EU:n taloussotkunkin ovat aiheuttaneet lyhytnäköiset virkamiehet eripuolilla Eurooppaa. ”Poliitikot tekevät päätökset, virkamiehet vain valmistelevat päätökset”. Niinpä, kumpaa syöt kylmää vai lämmintä kaurapuuroa?

Mitä pitäisi tehdä?

Itse laitoin sähköposteja vaalipiirini kansanedustajille. Toistaiseksi yksi on ehtinyt vastaamaan: ”Olen kanssasi täysin samaa mieltä, kannatan tiedon avoimuutta. Terveisin, Mikael”. Ei taida mennä viesti Jutalle.

Amerikkalaiset ystäväni ovat monta kertaa harmitelleet kun ”Bush Administration” ei saanut mitään järkevää tehtyä. Suuri toivo on ollut, että ”Obama administration” korjaa virheet, mutta riittääkö kaksi presidenttikautta. Pitäisikö Suomessakin siirtyä siihen, että ylimmät virkamiehet vaihdettaisiin kun eduskuntakin vaihtuu? Tämä pitkäjänteinen virkamiestyö ei nyt oikein vakuuta. Nythän tuli juuri voimaan kansalaisten uusi vaikuttamismahdollisuus: joku voisi kerätä 50 000 nimeä uutta lakiesitystä varten.

Perustin Facebook-ryhmän ”Vapauttakaa maastotiedot”. Jos haluat antaa nimetöntä palautetta, niin kommentit tämän blogin alle jäävät vain minun tietooni. Ellei SUPO sitten kaiva niitä jostain

Pahoittelut

Loppuun on sitten hyvä laittaa pahoittelut. Monet hyvistä ystävistäni ovat virkamiehiä. Jotkut jopa valtionvarainministeriössä. Lähes kaikki tuntemani virkamiehet tekevät hyvää työtä, tehokkaasti ja asiantuntevasti. Nyt muutamat mädät omenat ovat pilaamassa koko satoa. Valitettavasti.