Avoimen lähdekoodin ohjelmistojen autuudesta monet ovat eri mieltä. Avoimien standardien ja avoimien rajapintojen käytostä ovat eri osapuolet yleensä hyvin yksimielisiä: näiden avulla voidaan tuottaa todellista yhteensopivuutta tietojärjestelmien ja jopa liiketoimintaprosessien kesken. Sähköisten asiointipalvelujen osalta avoimiin standardeihin ja rajapintoihin perustuvat ratkaisut ovat parhaita. Eivät välttämättä yksinkertaisimpia ja halvimpia toteuttaa, mutta elinkaarikustannusten vertailussa ylivoimaisia.

Täysin suljetut järjestelmät ovat joissakin tapauksissa olleet myös menestyneitä. Apple ekosysteemi lienee tästä tunnetuin: ”homma vaan toimii”.

Laserkeilausaineistojen (LIDAR) tallennuksessa ja toimitusmuotona on yleensä käytetty LAS-tiedostoja. Moniin avoimen ja suljetun lähdekoodin ohjelmistoihin on toteutettu LAS-tiedostojen luku- ja kirjoitusfunktiot, monet ohjelmistot (1, 2, 3) hyödyntävät libLAS-kirjastoa. LAS-tiedostot toteuttavat hyvin niiden suunnitellun käyttötarkoituksen: laserkeilausaineistojen tiedonsiirron eri tietojärjestelmien välillä. Ehkä suurin hankaluus on ollut tiedostojen koot: mutta pakkaamalla tiedoston on tuokin ongelma ollut helposti kierrettävissä.

Laserkeilausaineistojen tuottajat ja käyttäjät ovat olleet tyytyväisiä. Nyt on aika totutella uuden (suljetun) tiedostoformaatin käyttöön: zLAS tulee ja ratkaisee ongelmasi.

Artikkelin otsikko on kylmästi varastettu Paul Ramsey:n blog-kirjoituksesta. Aiheesta kirjoittavat myös James Fee ja Martin Isenburg.

On tietysti aivan odotettua, että suljettujen tiedostoformaattien ja rajpintojen tuottaminen on hyvä keino puolustautua supistuvaa markkinaosuutta vastaan. Surullista on tietysti huomata, että edellinen yritys (1, 2, 3) ei johtanut kovin mairittelevaan lopputulokseen. Avoimet standardit ja rajapinnat ovat kovin tärkeitä puheissa, muttei ilmeisesti teoissa.

Suojelkoon korkeimmat voimat suomalaisia virkamiehiä, jotta minun verorahojani ei tuhlata Formaattien sotaan.