Nykyään ensisijainen tapa tallentaa paikkatietoja on relaatiotietokanta. Tiedostopohjaiset ratkaisut ovat hyviä tietojen siirtämiseen, mutta varsinainen paikkatietojen käsittely tehdään pääsääntöisesti tietokantaan tallennetuista paikkatiedoista. Tietokantaratkaisujakin on nähty monenlaisia matkan varrella: relaatiopohjaiset tietokannat ovat kuitenkin yleisyytensä kautta muodostuneet defacto-ratkaisuksi.

Oikean relaatiotietokannan valinta on sitten hieman monimutkaisempi ongelma. Yleensä organisaatiossa on valittuna yksi suositeltava tietokanta. Muiden tietokantojen käyttö on punainen vaate tietohallinnolle (ja ihan aiheesta).

Jos on mahdollisuus vapaasti valita paikkatietojen tallentamiseen relaatiotietokanta, niin on hyvä tutustua tähän blog-kirjoitukseen: Compare SQL Server 2008 R2, Oracle 11G R2, PostgreSQL/PostGIS 1.5 Spatial Features. Artikkelissa ei käsitellä lähes kaikkia mahdollisuuksia paikkatietokannoista, mutta antaa hyviä eväitä oman harkinnan tueksi.

Paikkatietokannan valintaa ei voi eriyttää sovelluspalvelimista ja työasemasovelluksista. Monesti kuulee haukuttavan ESRI Geodatabase-, PBBIn Spatialware– ja Bentleyn ProjectWise -konsepteja ”turhiksi ja kalliiksi välikerroksen ohjelmistoiksi verrattuna meidän-täysin-puhtaaseen-oracel-spatial-sql-server2008-postgis -ratkaisuun”. Mielestäni nämä lausunnot kertovat enemmän puhujan ymmärtämättömyydestä tuotteiden ominaisuuksista ja käyttötarkoituksista ja siten ne voi jättää omaan arvoonsa.